maanantai 4. toukokuuta 2009

Blogin hiljenemisvaroitus.

Eikös ne varoitukset yleensä anneta jo hyvissä ajoin? Noh, tässä tulee omani.

Eli lentolippu koto-Suomeen on nyt ostettuna ja muuttopäiväksi muotoutui tiistai 19.5. Kahden viikon kuluttua.

Vähän haikea olo. Näinkö nopeasti se vaihto-oppilasvuosi sitten meni? Vasta viime viikollahan oli elokuu ja kaiken maailman tervetuloseremoniat. Ja eilen oli joulu ja pitkä joululoma. Ääh... Mutta miksi siis hiljenemisvaroitus kesäloman kynnyksellä??


Ensimmäiseksi... Viimeiset päivät Göteborgissa kulutan kaiken maailman paperiasioiden järjestämiseen SEKÄ miehen kainalossa kyhnäämiseen. Suoraan sanottuna. :D Mies jää tänne tekemään töitä ja minä muutan takaisin Suomeen. Yhdeksän kuukauden yhdessäelon jälkeen takaisin kaukosuhteeseen palaaminen on jo kuvitelmissani älyttömän rankkaa, joten kai sitä pitää ottaa kaikki ilo irti "viimeisistä" hetkistä. Mutta kai tuo mun perässäni Suomeen muuttaa, kun tajuaa, ettei pärjää ilman. ;D Toivossa on hyvä elää. :D

Toiseksi... Ekat kotipäivät toukokuun lopulla menevät varmaan koko suvun suk
uloimiseen. En ole käynyt kotosalla sitten helmikuun lopun, joten odotan innolla teini-ikäisen pikkuveljeni nykyisen pituuden mittaamista (se menee ihan just mun ohi!) ja serkun 1-vuotiaan pojan ensimmäisten sanojen kuulemista. Niin, ei tuo kotoväki ole mun uutta tukkaakaan nähnyt. Varoittelin isovanhempia puhelimessa, mutta varmaan silmät ympyriäisinä ovat silti minut ekaa kertaa kohdatessaan. :D En ole nimittäin ollut näin blondi sitten ala-asteen neljännen luokan. ;)

25.5. (eka maanantai kotiin paluun jälkeen) aloitan kesätyöt. Se tarkoittaa mitä luultavammin töitä kuutena päivänä viikossa, (yht. n. 50 tuntia) ja työmatka yhteen suuntaan kestää n. 45 minuuttia. Viime kesä meni nopsakasti tuolla työtahdilla, ja niin menee luultavasti tämäkin. ;) Työ on henkilökohtaisena ohjaajana / apulaisena toimimista vammaiselle lapselle tai aikuiselle aina yhden kurssivii
kon kerrallaan, joten kaikki päivät ovat erilaisia. Työkaverit ovat vallan mainioita ja kannustavia, ja kaikista parasta on työn sivutuotteena tuleva kokemus.

Eli jos kortteja ei putkahtele päivittäin, joka toinen päivä tai viikoittain niin tässä syy. Yritän tänne jotain kortintapaista kehitellä aina kun vaan vapaa-aikaa löytyy... Ehkäpä tänään illemmalla. Jospa tuo Suomen tämäniltainen peli Kanadaa vastaan toisi vähän adrenaliinia ja inspiraatiota korttiaskarteluun? ;)

Ihana Göteborg.

1 kommenttia:

"pappi puikoissa" kirjoitti...

Vai että kaukorakkauteen sitä ollaan siirtymässä :D. Minulle kun teki tiukkaa - silloin muinoin, kaaaaaaaaauan sitten - kun isäntä oli armeijassa, ja nähtiin vain n. 2 viikon välein...
Mutta tuo työpaikka kuulostaa näin meikäläisen näkökulmasta todella hyvältä :).